Tässä ollaan menty kolmisen viikkoa poikkeustilassa ja halusin jotain kirjoittaa julkisestikin.
Itselleni olen kirjoittanut ”päiväkirjaa” – nykytekniikan mahdollistamana iPad Prolla ja kynällä – ja laittanut omia ajatuksia, tapahtumia, numeroita, toiveita, pelkoja ja muita asioita ylös. Tilanne on kuitenkin historiallinen monellakin mittapuulla. Jos et vielä vastaavaa ole tehnyt, suosittelen.
Se on yllättävän herättävää miettiä asioita tekstiksi suoltamalla ilman taka-ajatuksia. Vain itselleen.
Tämä blogi on varmaankin sitä kautta jäänyt vähemmälle huomiolle mutta nyt kun toukokuun ja kesäkuun häät ovat siirtyneet eteenpäin, tilannehan vaikuttaa myös itseeni ja yritykseeni. Tämä Ari Mäkiön pitämä Roihumo kun on Roihumo Oy kaikkine puolineen.
Tilanne on vaatinut erilaista katsausta tekemiseen, hyvinkin kriittistä ja huhtikuun aikana tulen tuomaan erilaisia palveluja tarjolle – niin kuluttajille että yrityksillekin. Ne muotoutuvat koko ajan päässäni, tekstinä koneella ja iPadilla, piirroksina ja missä milloinkin. Jos kävisin kahviloissa, varmasti myös serveteissäkin.
Kaikkein eniten haluan kuitenkin tehdä kuvia. Ne ovat edelleen koko homman ydin, hauskuus ja toivo. Hyvien kuvien arvo ei ole hävinnyt mihinkään; pikemminkin päinvastoin.
Kevät on myös alkamassa kovaa vauhtia, joten kohta myös miljöökuvaukset ovat varmasti todellisuutta. Eihän kuvauksissa yleensäkään kuvaaja ja kuvattavat ole lähekkäin – ero tällä hetkellä on lähinnä että kättely ja satunnaiset loppuhalaukset jäävät tietty pois. Ylävitosiakin on heitetty 😀
Kuvauksissa sinä ja toinen puoliskosi keskitytte toisiinne tai lapsiinne, minä olen ennenkin ollut sivummalla etsimässä kuvakulmaa antaen teidän keskittyä toisiinne. Hetken päästä kamera unohtuu ja ihminen, sinä, pääsee pinnalle omana itsenään toisen kanssa.
Ei sitä voita mikään, kun kameran linssin läpi saa ohikiitävän hetken tallennettua.
Kuvilla on voimaa, nyt entistä enemmän. Aprillipäivisin triplasti!
