Tänä kesänä hääparit ovat olleet kovan päätöksen edessä; pitääkö häät kuten suunniteltu, siirtääkö loppuvuodeen tai suoraan vuodella eteenpäin tai jotain aivan muuta.
Monella on ollut hankittuna bändi, pitopalvelu, juhlapaikka ja häävalokuvaaja juhliinsa jopa vuotta, kahta ennen ja vaikka ennenkaikkea hääparien puolesta harmittaa eniten, harmittaa myös muiden alan ammattilaisten puolesta. Moni bändi, pitopalvelu, juhlatilat, lahjaliikkeet, floristit ovat nojanneet hääkauteen, jolla maksetaan talvikauden ajan palkkoja, ostoksia ja valmistaudutaan taas uuteen hääkauteen ensi vuonna.
Nyt alkuvuoden koronatilanteen vuoksi jopa yli puolet liikevaihdosta on hävinnyt, joillakin enemmän, joillakin vähemmän ja syksyn toinen aalto pelottaa – viekö sekin vielä siirtyneet juhlat?
Vaikka itsellekin alkukesän juhlien peruuntuminen tai siirtyminen on aiheuttanut stressiä hieman eri tavalla kuin hääkuvaus yleensä, olen kuitenkin ollut omien parien päätöksiin enemmän kuin tyytyväinen.
Miksi?
Pitää muistaa että me hääalalla töitä tekevät olemme ensin yksissä häissä, seuraavana viikonloppuna toisissa ja jopa kolmansissa. Jos me sattuisimme sairastumaan, voisimme oireettomina kulkea juhlissa ja vasta jälkikäteen huomaisimme ja tajuaisimme millainen riski se on ollut.
Siksi keväällä olikin oikeastaan hyvä mielenrauhan vuoksi että häät siirtyivät myöhemmäksi, tilanne oli kuitenkin niin epäselvä. Nytkään tilanne ei tietenkään ole selvä mutta siihen osataan suhtautua eri tavalla, tiedetään miten varaudutaan ja mitä tehdään.
Muutamat häät nyt kuvanneena suurin ero on ollut onnittelujonoissa halauksineen, niitä ei ole varsinaisesti ole ollut vaan ne on korvannut yleensä kippistely jossain muodossa ilman kontaktia. Silti niistä on huokunut se sama lämpö kuin häissä on tottunut sivusta seuraamaan ja tallentamaan.
Jokainen vieras tulee huomioitua ja pari näkee kaikki ja ehtii mukavasti vaihtamaan muutaman sanan – hääpäivät kuitenkin menevät niin nopeasti (vaikkei sitä kukaan pareista etukäteen uskokaan ;).
Miten korona on vaikuttanut häävalokuvaajan tehtäviin?
Häävalokuvaajana sitä miettii asiaa tietysti eri kantilta kuin hääpari tai häävieraskin. Yleisestikin kovin lähellä ketään kuvaajana ei tarvitse olla mutta tietysti sitä yhtäkkiä havahtuu siihen miten paljon morsiamen hääpukua haluaakaan hienosäätää eri asentoon jossain kuvassa tai sulhasen pukua ojentaa paremmin. Näissä tilanteissa on sitten joko pitänyt pyytää paria sormella osoittamalla korjaamaan tiettyä juttua tai sitten pyytää sitä varten mukana ollutta kaasoa tai bestmania hoitamaan homma 🙂
Kaikki on siis sujunut kuitenkin, ainoastaan vähän potrettisessioita joutunut miettimään. Yleisesti kuitenkin taskussa kulkee mukana käsidesipullo ja yhdet häät kuvasin sisätiloissa maskin kanssa (ulkona olin ilman niin samalla kävin aina vaihtamassa uuden kun mentiin sisälle).
Yksi ”olennainen” osa varautumisesta on ollut myös että en ole buffet-ateriaa syönyt ollenkaan enkä nauttinut kakusta tai kahvista. Siinä on varmaankin melkein suurin kontaktiriski ja toisaalta eväiden kanssa varautuminen on kuitenkin suht helppoa – ei töissä tarvita niin ihmeellistä ruokaa, muutenkin ruokailuaika on lyhyt. Kuvaan meinaan yleensä sormuskuvat parin syödessä, joskus ne syntyvät viidessä minuutissa, joskus menee kauemmin.
Olenko huolissani kuvauksissa?
En oikeastaan, lähinnä asia on mielessä ja yritän pysyä tietyn matkan päässä ihmisistä, enkä pysy senkään vertaa paikoillani kuin mahdollisesti ennen. Hääkuvaajana kun ei tosiaan tarvitse olla metrin päässä parista koko aikaa, vaan muutenkin kuljen yleisön laitamilla ja seassa sopivasti tilanteita ja elämyksiä seuraten. Häissä on myös aina hiljaisia hetkiä kun voi vetäytyä hetkeksi vetämään happea ja katsomaan mitä seuraavaksi on tapahtumassa niin hyvin sitä pystyy itsensä erottamaan ihmisistä.
Ja kun ei ennenkään paikoilleen ole ehtinyt istumaan, ei sellaisestakaan tarvitse huolehtia 😀
Yleisesti ihmiset ovat olleet juhlissa tietoisia asiasta, istuvat omilla paikoillaan ja hellyydenosoitukset ovat harvemmassa – vanhemmat tietysti halaavat lapsiaan ja pienet lapset juoksevat kuten ennenkin tanssijoiden jaloissa. Olen muutaman kerran myös kuullut että ”se ja se jäi kotiin kun oli flunssaa” ja se on hyvä – vaikka varmasti hääjuhlista pois jääminen harmittaa itse hääparia kuin vierastakin, olemme aikuisia ja fiksuja sellaisia.
Onnea kaikille naimisiin meneville ja uskokaa pois, se menee kyllä hyvin 🙂
